29.7.13

Muisto Herttoniemestä 60-luvun alusta, Helsinki ilmakuvina 1943 - 2012 innoittamana

Vaarini oli töissä puuseppänä Wärtsilän miljoonatehtaalla Hämeentiellä. Hänellä oli Herttoniemessä huvila, tai oikeammin pieni yhtiön työntekijöille tarkoitettu siirtolamökki, mutta vaarini kutsui sitä huvilaksi. Muitten mökit olivat ylempänä mäellä puiden siimeksessä, mutta vaarin huvila seisoi tolppiensa päällä kalliolla. Siinä oli alhaalla vihreäksi maalattu rimaristikko, jonka takana oli säilössä puutarhatyökaluja. Varsinaisesa mökissä oli yksi huone, josta oli hieno näkymä merelle. Sivustavedettävän sohvan vieressä oli pino mummon Uusi Nainen -lehtiä. Keittiönurkkauksessa tuoksui spriikeittimeltä ja lattian alla oli kolossa Pommacia jäähtymässä. Vaari oli jostain rahdannut kallionkoloihin multaa ja perustanut pienen puutarhan. Siellä kasvoi hallaimia ja herneitä. Vaarin puutarhaan mentiin oranssista portista, joka näytti auringolta (siinä siis oli keskellä puoliympyrä, josta lähti säteittäin rimoja kohden kehystä). Minulla oli oma pieni puutarha kallionkolossa. Siellä kasvoi päivänkakkaroita ja monivärisiä kallio-orvokkeja, jotka olivat tosi hienoja kotona kasvaviin vaatimattomiin pelto-orvokkeihin verrattuna.

Viola Tricolor
By  Tom.k CC BY-SA 2.5
Viola arvensis
By Kristian Peters CC-BY-SA-3.0


Herttoniemeen mentiin Hakaniemestä sinisellä bussilla. Kerran vaari maksoi vahingossa vain yhdestä vyöhykkeestä, ja jouduimme kävelemään koko matkan liikenneympyrältä mökkitien alkuun, kun pelottava rahastajarouva huomasi, ettemme olleet maksaneet koko matkasta. Mökkitiellä leikin itsekseni maata ei saa koskea -leikkiä. Siinä piti hyppiä kivillä ja tien yli kulkevilla männynjuurilla. Ihan lopussa kuitenkin fuskasin, kun piti malttamattomana juosta katsomaan, näkyisikö viereisessä lahdessa isoa laivaa.

Sitten jonain kesänä laivoja ei enää tullut. Sen sijaan tuli kuormauto toisensa perään soralastissa ja kippasi kuormansa mereen. Niin se lahti siitä hiljalleen täyttyi.

Näkymä rantakallioilta merelle paloi jonnekin verkkokalvoni pohjaan niin, että kun 2000-luvun alussa menin lapsineni Tuorinniemen uimarannalle, tuli kumma tunne: voisiko tämä olla sama paikka, johon vaarin kanssa 60-luvulla kuljettiin? On se! Asia varmistui Helsinki ilmakuvina 1943 - 2012 -sivustolla. Aivan ihana paikka, jonne juuttuu helposti tunneiksi.

1964
1969
2012

Olin epäillyt, ettei mielikuvani soraautoista sitteenkään ehkä ole tosi. On se näköjään. Pari kohtaa jäi vielä epävarmaksi, kun kuvat eivät ihan vuoden tarkkudella napsahda päälle ja pois, vaan hiukan siinä on haamukuvia. Ilmakuvien perusteella koko lahti oli täytettynä vasta 1969-1970 paikkeilla, mutta vaari myi mökin jo 1967, joten uskon omiin muistikuviin ja väitän, että täyttö alkoi viimeistään 1966, todnäk jo aiemmin. Toinen epävarma kohta on Herttoniemen liikenneympyrä, joka kuvien mukaan oli kyllä olemassa jo 60-luvun alkupuolella, mutta sitten tulee kysymys, johon toivon vastausta:
Muistaako joku, vaihtuiko vyöhyke 60-luvun alussa Herttoniemen liikenneympyrän paikkeilla? Vai olisikohan kävelyretken syynä sittenkin ollut, että menimme vahingossa väärään bussiin? Tässäkin taidan luottaa alkuperäiseen mielikuvaan: jotenkin siinä oli mukana häpeää, jota hyvinkin voi tuntea, jos jää kiinni liputta matkustamisesta.

Nyt sitten vain ilmakuvia katselemaan ja elämään Muistojen Helsingissä!

- Sun äitis